Koulukiusaamisessa tulee olla nollatoleranssi. Olen itse kokenut koulukiusaamista, joten tiedän, miltä se tuntuu. Kiusatuksi tulemisen muistaa useasti vielä aikuisiässä, kuten itsekin muistan, vaikka onneksi kiusaamisesta ei koitunut pahempia seurauksia. Pahimmillaan kiusaaminen jättää sen kohteeseen syvät haavat ja vaikuttaa minäkuvan muodostumiseen. Erityisen hankala on tilanne silloin, jos lapsella on erityistarpeita ja hän joutuu näiden tarpeidensa vuoksi kiusatuksi. Tällaisella lapsella ei välttämättä ole mitään mahdollisuuksia puolustaa itseään.

Koulun ja huoltajien välinen yhteistyö on keskeisessä asemassa kiusaamiseen puuttumisessa. Koulun tulee tiedottaa kaikkia osapuolten huoltajia tilanteesta ja seurata, muuttuuko tilanne huoltajiin tapahtuneen yhteydenoton jälkeen. Mikäli koulun toimenpiteet yhdessä kiusaamisen vastaisen toimenpideohjelman KiVa Koulun kanssa eivät riitä, tulee tilanteeseen puuttua lastensuojeluviranomaisten toimesta. Lastensuojeluviranomaisten mukaantulo on myös kiusaajan etu, sillä silloin kiusaaja saanee tarvitsemaansa apua.

Erittäin vakavissa kiusaamistilanteissa vaihtoehto voi olla rikosilmoituksen tekeminen, jolloin poliisi ottaa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin arvioituaan tilanteen. Tällöin kiusaaja päässee nopeammin tarvitsemansa avun piiriin.

Kiusatuksi tulleen henkilön on ensiarvoisen tärkeää saada tarvitsemaansa apua nopeasti tilanteesta selviytymiseen. Pitkittyneissä ja vaikeissa kiusaamistilanteissa kiusattu tarvitsee monesti ammattiapua, esimerkiksi terapian muodossa. Yhteiskunnan asenneilmapiirin on oltava kannustava terapiaan hakeutumisessa ja on tärkeää varmistaa, että henkilölle ei koidu avun hakemisesta mitään negatiivia seurauksia elämän eri osa-alueilla.

Kun lapsen luokassa on hyvä yhteishenki, voi sillä olla positiivinen vaikutus koko koululuokan opiskelumenestykseen. Parhaimmillaan lapset kirittävät toisiaan hyvässä yhteishengessä opiskelemaan ahkerasti ja menestymään.

Takaisin

Jaa tämä muille: